Kommentoi ensimmäisenä

29.9.2009  -- Ruurik Holm

Vaalirahakiista osoittaa, että Suomen eduskunta kaipaa itsensä ulkopuolista auktoriteettia useammin kuin kerran vaalikaudessa.

SKDL/Vasemmistoliiton perinteinen linja on ollut parlamentarismin vahvistaminen ja presidentin vallan vähentäminen ja oikeiston historiallinen linja puolestaan päinvastainen. Tämä juontuu historian hämäristä, ajalta jolloin maata hallitsi vielä Suomen suuriruhtinas eli Venäjän tsaari. Oikeisto halusi vahvan presidentin estämään parlamentin kautta tapahtuvan vähittäisen siirtymisen sosialismiin.

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisen ajattelutavan valossa puoluejärjestelmä ja eduskunta on yhä enemmän korruptoitunut eliitti-instituutio, jonka itseäänkorjaavuus on asetettu kyseenalaiseksi. Ei ole syytä luottaa eduskuntaan sen enempää kuin presidentti-instituutioon. Vaikka nykyinen presidentti on hoitanut tehtävänsä ainakin kohtalaisen mallikkaasti, samaa ei voida varmuudella tietää tulevista presidenteistä.

Kansalaiset antavat eduskuntavaaleissa mandaatin edustajilleen hallita itseään seuraavat neljä vuotta. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Perustuslain uudistuksen yhteydessä voidaan säätää, että tietyllä määrällä kansalaisten allekirjoituksia (esim. 100 000) voitaisiin vaatia että eduskunta joko hajotetaan pääministerin aloitteesta tai järjestetään kansanäänestys uusista vaaleista. 

Kommentoi ensimmäisenä

29.6.2009  -- Ruurik Holm

Vasemmistoliiton puheenjohtajavaihdoksella lienee monenlaisia vaikutuksia poliittiseen keskusteluun jo syksyllä. Paavo Arhinmäki kiinnostaa mediaa aivan eri mittakaavassa kuin Martti Korhonen. Arhinmäen persoonallisuudessa on riittävästi särmää ja hän on uskottavasti uuden ajan nuorisokapinan kasvatti; lisäksi hänellä on taito kiteyttää laajoja poliittisia kokonaisuuksia muutaman kappaleen lausunnoiksi, mikä median kannalta on ehkä keskeisin poliittisen johtajan ominaisuus.

Media on pitkään pyrkinyt löytämään Vasemmistoliitosta lähes yksinomaan negatiivista uutisoitavaa, mutta Arhinmäen myötä uutisointi on jo aiemmin kääntynyt hieman myötämielisemmäksi ja analyyttisemmäksi. Mediakin tarvitsee sellaista poliittista sisältöä, josta kannattaa kirjoittaa. On kuitenkin luultavaa, että ne äänenpainot, joiden mukaan Vasemmistoliiton uudistaminen on Arhmäellekin mahdoton tehtävä, tulevat syksyllä voimistumaan. Puolueen uudistaminen ja uudenlaisen vasemmistolaisen politiikan luonnostelu on nimittäin niin iso tehtävä, että sitä ei saa muutamassa kuukaudessa valmiiksi. Pikemminkin puhutaan vuosista kuin kuukausista -- ja noiden vuosien aikana paine median taholta käy yhä kovemmaksi. Arhinmäen todellinen kestävyyskoe onkin pystyä vastaamaan tuohon paineeseen julkisuudessa ja samalla jatkaa johdonmukaista vasemmistopolitiikan uudistustyötä.

Tommi Uschanov pitää uuden vasemmistolaisen ideologian tavoittelua turhana työnä (HS 28.6.2009), koska ihmiset vierastavat ideologioita. Ideologia käsitteenä ymmärretään usein kanonisoiduksi oppirakennelmaksi, johon on vaikea sovittaa uusia näkemyksiä. Tässä mielessä ideologioita ei tarvita. Tarvitaan kuitenkin johdonmukaisia poliittisia sisältöjä, jotka samalla ovat riittävän joustavia, jotta ne voivat jatkuvasti uudistua vuorovaikutteisessa prosessissa. Uschanovin käsitys vaikuttaa olevan, että ihmisille voidaan jatkossakin tarjoilla erilaisten hyvien asioiden kokoelmia, joiden perusteella he sitten tekevät poliittiset valintansa. Kuitenkin juuri tällaista tavaratalo-tyyppistä politiikkanäkemystä on viime vuosina voimallisesti kritisoitu, koska se tekee politiikasta epäuskottavaa. Politiikka on valintojen tekemistä ja valintojen perustelemiseksi tarvitaan poliittinen näkemys. Vaikka ei tavoiteltaisi uutta ideologiaa sanan tiukassa mielessä, uudet johdonmukaiset sisällöt ovat vasemmistopolitiikan nousun edellytys. 

Kommentoi ensimmäisenä

9.4.2009  -- Ruurik Holm

Uuden tiedon mukaan tammikuun työpäivätasoitettu tuotanto oli n. 10 % matalampi kuin vuotta aiemmin. Vielä Helsingin alueella lamaa ei juuri paljaalla silmällä huomaa, mutta tällaisten lukujen on pakko alkaa näkyä aika pian. Tuottavuutta jatkuvasti tehostava tuotantoelämä edellyttää jatkuvaa talouskasvua, jotta työttömyys ei kasvaisi. Tällä kasvuprosentilla työttömyyden täytyy kasvaa vuoden loppuun mennessä erittäin pahaksi. Tällöin talouden spiraali on valmis.

Tänään julkistettiin suomalaisten poliittisten ajatuspajojen ensimmäinen yhteinen tuote, ajatuspaja Lokuksen finanssikriisipamfletin "Onnenpyörä vai venäläinen ruletti?" (toim. Nils Torvalds) suomennos. Pamfletissa keskitytään kriisin syihin ja valaistaan niistä muutamia varsin selkein sanankääntein. Pamfletin julkistustilaisuudessa tänään Jyri Raivio ennusti suomalaisille pankeille kasvavia vaikeuksia vuoden loppua kohti. Ei auta jos Suomen talous ja rahoitusjärjestelmä ovat "kunnossa", koska ne ovat kuitenkin osa globaalia taloutta joka ei todellakaan ole kunnossa.

Finanssikapitalismin investointimekanismissa on jotakin pahasti vialla -- tosin ongelma ei ole aivan viimeaikainen vaan talouskriisit ovat aina olleet osa kapitalismia. Järjestelmä on epävakaa ja kriisiherkkä. Keskeinen kysymys onkin, onko kapitalismi nyt kriisiytymässä entistä pahemmalla tavalla. Jotkut keskustelijat, kuten Immanuel Wallerstein, ovat sitä mieltä että nykyinen kriisi on merkki kapitalismin lopusta. Pääoma ei kerta kaikkiaan enää pysty akkumuloitumaan normaalisti, jolloin spekulointi käy yhä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi -- varsinkin jos julkinen valta sitten korjaa jäljet.

Kuinkakohan paljon maailman kansalaisten varoja kuluu tähän kriisiin omaisuuden siirtona erilaisten rahoituslaitosten velkojille? Minä en haluaisi antaa rahaa jollekin, joka on lainannut rahaa yritykselle, joka meneekin nurin. Eihän se minun riskini ollut vaan lainaajan. Näin kapitalismi kuitenkin toimii: järjestelmä ei pysy pystyssä omin jaloin vaan riskit on ulkoistettu valtioille eli viime kädessä kansalaisille. Palkkioksi näiden kulujen maksamisesta, työttömyydestä ja omista maksuvaikeuksista saamme sitten nousukauden aikana tehdä töitä kapitalistin hyväksi entistäkin kiivaampaan tahtiin, koska voittojen osuutta tuotannon tuloksista täytyy kasvattaa. Vai täytyykö? Pääoman kasvattamiseen perustuvan investointien ohjauslogiikan korvaisi todella mielellään jollakin muulla, mutta kun parempaakaan järjestelmää ei ole vieä esitetty tai ainakaan sellainen ei ole noussut uskottavaan asemaan. Ryhdytäänpä siis tutkimaan alan kirjallisuutta.

Kommentoi ensimmäisenä