Vasemmistofoorumi - Vasemmisto etsii vastarinnan muotoja

Ajankohtaista

Uusimmat julkaisut

Blogi

Edustuksellisuus poliittisen liikkeen toiminnassa

Vasemmisto etsii vastarinnan muotoja

15.5.2008 - Teppo Eskelinen

Vasemmistofoorumin julkaiseman ansiokkaan ”Vasemmisto etsii työtä” -kirjan pohjalta käyty keskustelu on ollut vilkasta. Tätä keskustelua on käyty paitsi mediassa ja Vasemmistofoorumin sisällä, myös satunnaisissa pöytäkeskusteluissa joihin usein huomaa joutuvansa.

General intellect ottaa kirjassaan hyvin selkeän position, jota vastaan jäsentyy yhtä lailla selkeä vastapositio vasemmiston sisällä. GI:n pointtina on se, että työn luonne on muuttunut ja tämä muuttunut työn luonne vaatii uudenlaisia kamppailun muotoja. Keskeinen vaatimus on vastikkeeton perustulo, joka tarjoaisi mahdollisuuden kieltäytyä työstä.

Vastustava koulukunta, sanotaan heitä vaikka traditionalisteiksi, vastaavat että työn luonne itse asiassa ei ole muuttunut, vaan työehdot.
Heidän mukaansa tulee edelleenkin pyrkiä täystyöllisyyteen eikä prekarisoitumista tule hyväksyä annettuna, vaan tapella sitä vastaan.

Mielenkiintoista tässä vasemmiston sisäisessä polarisaatiossa on se, että molemmat osapuolet syyttävät toisiaan tismalleen samoista asioista. Näitä ovat periksi antaminen ja elitismi.

GI-position omaksuneet sanovat, että puolustamalla työtä perinteisen fordistisen palkkatyömallin mukaan annetaan itse asiassa periksi kapitalismille, koska joudutaan tilanteeseen, jossa ei osata tunnistaa nykytyövoiman tarpeita ja kamppailuja. Työvoima hajoaa kahtia, ja epätoivoinen ja moralistinen pakkotyöllistäminen tuottaa halpatyövoimaa työmarkkinoille.

Traditionalistit vastaavat, että itse asiassa juuri edellä mainittu argumentti antaa periksi kapitalismille, koska siinä hyväksytään työvoiman prekarisaatio, jota kapitalistit juuri haluavat. Samalla ihmisen normiksi luodaan juuri nykykapitalismin hyväksi raivokkaasti kommunikoiva, luova ja kehittyvä yksilö kuluttajavetoisine identiteetteineen.

GI-position omaksuneet sanovat myös, että perinteistä fordistista työmallia puolustavat sortuvat eliitin etujen puolustamiseen puolustaessaan ”tyypillisissä” työsuhteissa eläviä, hyvinpalkattuja ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan oikeutettuja työntekijöitä. (Lisäten, että strategia tämän ryhmän puolustamiseksi osoittautuu pitkällä aikavälillä jopa tämän ryhmän kannalta epäonnistuneeksi).

Traditionalistit vastaavat, että itse asiassa juuri luova prekariaatti on eliittiä, jota ei pitäisi olla ensimmäisenä puolustamassa. Perustuloa vaativat heidän mukaansa koulutetut ihmiset, jotka varmasti pärjäävät nykytodellisuudessa.

Keskustelun osapuolet ovat siis yksimielisiä siitä, että kapitalismille ei saa antaa periksi epäpolitisoivilla oletuksilla todellisuuden luonteesta, sekä siitä, että ”eliitin” etujen puolustaminen ei saa kaapata vasemmiston agendaa.

Miksi intuitiot siitä, kuka Suomessa vuonna 2008 on eliittiä ja siitä, mikä nykyisin edustaa vastarintaa, ovat niin kaukana toisistaan?
Keskustelun olisi hyvä pyrkiä vastaamaan tähän kysymykseen. Kommentteja?

Kommentit (4)

29.06.2009 09:53

Ford

Ammattiyhdisty on neuvotteluasemassa. Se ei aja Fordin mallia, vaan pyrkii kehittämään työelämää. Se pyrkii estämään sen, että työntekijät kilpailevat keskenään esimerkiksi palkalla. TUPO auttoi tässä.

Kunta-alalla työnantajat käyttävät osa-aikaisia paljon. Veronmaksajat kuulemma hyötyvät siitä. Olenkin ihmetellyt, että kuntiin ei palkata enemmän esimerkiksi intialaisia osa-aikaisia. Tässähän verovaroja säästyy entistä enemmän.

Perustuloa ja osa-aikaisuutta ei kannattaisi tällä tavalla yhdistää. Siis perustulolla ei kannattaisi heikentää työehtoja.

Kirjoittanut Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. (Vieras)

03.03.2009 20:56

vastarintaa etsii vasemmisto

Asioilla on puolensa. Varmasti työn käsite joiltain osin on vanhentunut. Työ sinällään ei ole mihinkään hävinnyt, palkanmaksajia saisi vain olla enemmän. Vain työ luo hyvinvoinita, tämä laajemman vasemmiston käsite aikoinaan lanseerattiin meille kaikille duunareille. Filosofointi on mukavaa, mikäli joku maksaa siitä.

Epäilen, että ay-liike ei halua ainakaan ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta rahoittaa perusturvaa ja sehän on jo nähtykin.

Onko sitten työntekijöiden eliittiä ne, jotka ovat toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa onkin jo toinen juttu. Mikäänhän ei ole enää pysyvää. Valtaosa ihmisistä kuitenkin tavoittelee jonkilaista hyvinvointia, nk parempaa elämää. Joillekin tätä parempaa elämää on saatavilla johonkin pisteeseen saakka rahalla, useimmille.

Onnellisuus onkin jo toinen juttu. Perushyvinvointi antaa lähtökohdan onnellisuudellekin. Vastarinta sinällään ei elätä ainakaan vielä, oli se sitten suotavaa tai ei.

Kirjoittanut Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. (Vieras)

06.10.2008 19:59

vastarintaa etsii vasemmisto

Perustulo voi olla yhtä hyvin keino virtaviivaistaa sosiaaliturva paremmin kilpailukykyä palvelemaan, kuin luoda jotain autonomiaa. Enkä sano tätä siksi, että haluaisin jotenkin kannattaa tuoda trad-koulukuntaa. Prekariaatti-jutuissa on kuitenkin usein omat ongelmansa. Osa porukasta on korkealentoisissa teorioissa marinoituja opiskelijoita, jotka selittävät suunnilleen, että metropoleissa hengailu ja facebookkaminen luovat yhteiskunnallsita rikkautta.

Olennainen vasemmistolainen pointti lienee, että työehdot voivat joustaa vain, jos kansalaisuuteen ja perusturvaan liittyvät oikeudet vastaavasti vahvistuvat. Työn ei tosiaan tarvitse olla ihmisten identiteetti. Silloin täytyy kuitenkin löytää jokin muu perusta solidaarisuudelle kuin vanhan työväenliikkeen ideat (jotka eivät olleet huonoja, vain omaa aikaansa).

Kirjoittanut Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. (Vieras)

01.08.2008 14:17

Vastarintaa vai autonomiaa?

Erinomainen keskustelunavaus!

Minusta kirjaa kannattaa lukea paitsi Tepon tavalla, myös toisella tavalla. GI viittaa kirjassaan ainakin liikkeitä käsittelevässä luvussa autonomisiin liikkeisiin tai jopa suoraan autonomiliikkeeseen, mikä on osuuskunnan taustan huomioon ottaen odotettua. Eräänlainen välitysyritys hyödyttömältä kuulostavalle juupas-eipäs-väittelylle olisikin autonomiliikkeen seuraaminen. Italiassa ja Saksassa myös työläisten käynnistämissä autonomiliikkeissä ei ainakaan teoriassa ole kysymys siitä, onko joku "etujoukkoa" tai "eliittiä" tai miten kapitalismin kanssa eletään. Sen sijaan on kehitettävä omia vaihtoehtoja ja rakennettava itse hyvä yhteiskunta, eli ottamalla kapitalisteilta oma elämä, tila, paikat ja aika takaisin omaan haltuun. Tällöin kapitalismiin otetaan tiukasti etäisyyttä tai se torjutaan mahdollisuuksien mukaan. Autonomiliikkeen ongelmaksi voi tulla eristyminen, jolloin se tuhotaan. Ryhtyminen väkivaltaiseen taisteluun hajotti voimakkaan vasemmiston Länsi-Saksassa. Siksi on pidettävä yllä suhteet muuhun yhteiskuntaan.

Perustulo on yksi keino, joka edistää mahdollisuutta kapitalismista riippumattomiin aikoihin ja tiloihin ja järkevämmän yhteiskunnan kehittelyyn. Sellaiset ajat ja tilat tuottavat herkästi kapitalismia parempaa poliittista toimintaa.

Itse näen autonomiapyrkimyksen parempana keinona kuin pyrkiä kehittämään nykykapitalismia sellaiseksi, jossa riisto ei olisi niin sietämätöntä ja tuhoisaa (yhtä hyvin ympäristölle kuin päihdeongelmiin joutuneille) kuin se nyt on. Olen nimittäin sitä mieltä, että sosiaalidemokraattisen liikkeen aatteellinen ja poliittinen romahdus johtui juuri siitä, että kun riisto on hyväksytty välttämättömäksi pahaksi, ei voida kuin yrittää jarruttaa kapitalistien jatkuvasti kehitteleviä "uudistuksia". Se taas johtaa vallan pienenemiseen. Jokainen talouskasvun etusijalle laittava puolue on auttamatta suuromistajien ja viime vuosikymmeninä rakennetun, pääomaa rajusti kasaavan finanssijärjestelmän ohjailtavissa.

Eliittikysymykseen: Poliittisessa keskustelussa eliitit on määriteltävä poliittisesti. Kriittinen koulutuksellinen ja varsinkin intellektuaalinen eliitti on todellakin eri porukkaa kuin rahamaailman ja suurten puolueiden poliitikkojen eliitti. Ja kolmanneksi eliitiksi voisi laskea työväenliikkeen johdon, jonka laidat tosin sekoittuvat yhteen tai toiseen edellämainituista.

Kirjoittanut Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. (Vieras)

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.